Liikkuvan poliisin Perinneyhdistys on erittäin huolissaan vuoden 2018 voimaan tulleen ajokorttilainsäädännön muutoksen vaikutuksesta tutkinnon vastaanottajien työturvallisuuteen ja samalla yhdistyksen huoli kiinnittyy tutkinnon vastaanottajien ammattitaidon parantamisvaatimukseen tilanteessa, missä ajokorttiuudistus on ollut voimassa jo 17 kuukautta. Yhdistyksen kannanotto perustuu yhdistyksen puheenjohtajan henkilökohtaiseen kokemukseen lainsäädännön muutoksen jälkeisestä ajotutkinnon vastaanottajan työstä Ajovarman palveluksessa ja hänen tekemästään ajotutkinnon vastaanottajien työtehtäviin liittyvästä riskikartoituksesta. Kyseinen riskikartoituksen tekeminen käynnistettiin vuoden 2018 lopulla, jolloin todettiin useiden ajotutkinnon vastaanottajien joutuneen jopa hengenvaaraan B-luokan ajotutkinnon aikana tutkintoajoneuvon kuljettajan erittäin heikon ajotaidon seurauksena.
Kyseinen tilanne jatkuu edelleen ajotutkinnoissa ja ajotutkinnon vastaanottajat ovat onnistuneet riskitietoisuuden kasvaessa tunnistamaan kuljettajan riskikäyttäytymisen riittävän ajoissa ja keskeyttäneet yhä useammin ajokokeen ennen vakavien riskien eskaloitumista.
Ajokorttilainsäädännön uudistuksen yhteydessä vähennettiin B-ajokorttiluokan ns. pakollisia ajo-opetus tunteja 18:sta ajo-opetus tunnista 10:een ajo-opetus tuntiin. Vaikka uuteen tutkintomalliin sisällytettiin pakollisten ajotuntien lisäksi ensimmäisen ajokortin suorittajan koulutus (4 tuntia teoriaopetusta) ja riskienhallinnan koulutus (4 tuntia ajo-opetusta ja 4 tuntia teoriaopetusta), väheni nimenomaan autolla ajettu pakollinen ajokoulutus jopa merkittävästi, sillä ajokorttilain uudistuksen yhteydessä puolet pakollisista 10:stä ajo-opetus tunnista voidaan ajaa simulaattorilla ja myös kaikki riskienhallinnan koulutuksen ajo-opetus tunnit voidaan ajaa simulaattorilla. Käytännössä nykyinen tutkintomalli mahdollistaa siis B-luokan ajotutkintoon saapumisen vain viiden (5) oikean ajotunnin jälkeen (ajotunnin pituus 50 min). Edellä kuvattu tilanne on johtanut siihen, että kuljettajatutkintoon saapuu päivittäin jopa merkittävä määrä kuljettajia, joiden ajokyky ei missään tapauksessa mahdollista auton turvallista kuljettamista eri liikennetilanteissa.
Korjaus tähän epäkohtaan tulisi ratkaista joko simulaattoriopetuksen vähentämistä, lisäämällä pakollisia oikeita ajotunteja tai poistamalla kokonaan ns. pakollisten ajotuntien minimi määrä, jolloin ajokokeeseen tultaisiin vasta kun kuljettaja omaa riittävän kokonaisvaltaisen ajotaidon auton turvalliseen kuljettamiseen liikenteessä. Myös tutkinnon vastaanottajien tulee yhä ammattitaitoisemmin kyetä arvioimaan kuljettajan ajosuoritusta kokonaisvaltaisesti ajokokeessa. Tutkinnon vastaanottajien vastuulla on se, että ajo-oikeutta ei myönnetä henkilölle, joka ei kykene kuljettamaan autoa liikenteessä sujuvasti, vastuullisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja liikenneturvallisuutta vaarantamatta.
Eräänä ajokorttiuudistuksen tavoitteena oli alentaa ajokortin hintaa ja näyttääkin siltä, että liian monen ajokokeeseen saapuvan kuljettajan ainoana päämääränä on ollut suorittaa ajo-opetuskoulutus uudistuksen jälkeen mahdollisimman halvalla. Oikean ajo-opetuksen sijaan kaikki mahdolliset tunnit ajetaan simulaattorissa, minkä hinta on normaalia ajo-opetusta selkeästi halvempi. Näyttää myös siltä, että ajokorttiuudistuksen tavoitteena ollut oppilaan oma arvio riittävän hyvästä ajotaidosta ajokokeessa ei käytännössä toteudu rahan ollessa liian usein ainoa mittari koko ajokorttiprosessissa. B-ajokortin hinta näyttää asettuvan 900 euron ja 1500 euron välille riippuen simulaattoriopetuksen määrästä. Heikon ajotaidon seurauksena tapahtuvat hylkäykset ajokokeissa kasvattavat ajokortin hintaa keskimäärin 290 eurolla/ajokoe (tutkintomaksu, auton käyttö ajokokeessa ja 1 ajotunti siirtyminen ja valmistumiseen kokeeseen sisältäen opettajan palkan).
Ajokorttiuudistus poisti tutkinnon vastaanottajien oikeuden ns. lisäajotuntien määräämiseen tilanteissa missä ajokoe hylättiin, joten vastuu lisäopetuksen tarpeen arvioinnista siirretiin autokoulun opettajan ja oppilaan vastuulle. Tämä on taas johtanut siihen, että liian usein uuteen ajokokeeseen tullaan jopa ilman ainoatakaan lisä ajo-opetustuntia oppilaan itse arvioidessa hänen ajotaitonsa riittävän uudesta ajotutkinnosta selviämiseen. Liian usein seurauksena on hylkäys myös seuraavassa ajokokeessa, koska ajotaitoa lisäävää ajoharjoittelua ei ole suoritettu oppilaan asiantuntemattoman päätöksen seurauksena.
Jotta tähän asiaan saataisiin korjaus, tulisi lisäajotuntien määräämisoikeus palauttaa ehdottomasti tutkinnon vastaanottajille. Kyseinen ratkaisu varmistaisi sen, että ajokokeessa hylätty kuljettaja harjoittelisi ajoa riittävästi ennen seuraavaa ajokoetta.
Opetuslupien myöntämisperusteiden keventyminen on nostanut esiin myös merkittäviä ongelmia. Teoriakokeen poistaminen opetusluvalla opettavalta henkilöltä on tehnyt opetuslupaopetuksesta liian usean oppilaan kohdalla heikkotasoista. Opetuslupaopettajan liikennesääntö tietoisuus olisi aina kerrattava ennen opetusluvan myöntämistä. Teoriakokeen ohella opetuslupaopettajien pakolliseen koulutukseen tulisi kuulua ajokokeen vaatimusten selkeyttäminen ja myös ajokokeessa vaadittavien asiapapereiden läpi käyminen. Liian usein ajokokeeseen saapuu opetusluvan haltia ja ajo-oppilas ilman mitään vaadittavia asiakirjoja ja liian usein opetuslupaopettajalta puuttuu kokonaiskäsitys siitä, mitä asiakokonaisuuksia ajokokeessa mitataan ja millä perusteilla ajo-koe voidaan hyväksyä.
Opetuslupaoppilaiden ajotuntimäärät ovat määrältään tietenkin selkeästi autokoulun oppilaita korkeammat ja myös uuteen ajokokeeseen saavuttaessa lisäajokertoja ajetaan sangen useasti riittävä määrä. Opetuslupien määrän kasvaminen on tuonut kuitenkin edellä mainittujen ongelmien lisäksi esiin myös sen, että opetuslupaopetuksesta on tullut villin lännen tapaista toimintaa. Tutkinnon vastaanottajien tietoon on tullut useita tapauksia, missä ajo-opetusta on antanut joku muu henkilö kuin opetusluvan haltija ja viimeisenä tapauksena ajotutkintoon on tullut Etelä-Suomessa nuori nainen oman opettajansa kanssa, vaikka heillä ei ollut edes myönnettyä opetuslupaa. Nuori nainen oli siis syyllistynyt ajo-opetuksen aikana toistuvaan ajo-oikeudetta ajoon ja opettaja oli syyllistynyt toistuvaan ajoneuvon luovuttamiseen ajo-oikeudettomalle henkilölle. Suuri ongelma on myös siinä, että poliisi ei valvo juuri lainkaan opetusluvalla liikenteessä liikkuvien autoja, jolloin väärinkäytösten mahdollisuus lisääntyy jatkuvasti.
Poliisin tulisi siis ryhtyä valvomaan nykyistä tehokkaammin erityisesti opetusluvalla tapahtuvaa ajo-opetusta.
Opetusauton lisäjarrupolkimen muutoskatsastusvelvollisuuden poistuminen on laajentanut tutkinnon vastaanottajien toimenkuvaa osittain myös katsastusviranomaisen toimenkuvaksi, sillä erityisesti opetuslupa-autojen osalla jarrupolkimen kiinnityksen ja toiminnan tarkastus on siirtynyt tutkinnon vastaanottajan vastuulle. Lainsäädännön muutoksen jälkeen lukuisaan määrään ajokeita ei ole lähdetty, koska jarrupolkimen kiinnitys auton runkoon on ollut puutteellinen tai jarrun toiminta on ollut muuten puutteellista.
Edellä mainittu epäkohta tulisi korjata pikaisesti palauttamalla muutoskatsastusvelvollisuus opetusajoneuvoille lisäjarrupolkimen osalta.
Ajovarman Etelä-Suomen toimipisteissä tehdyssä riskikartoituksessa todellisiksi riskeiksi tutkinnon vastaanottajien työssä todettiin seuraavat asiakokonaisuudet:
- Tutkintoajoneuvojen jarrujen toiminta ja ajoneuvon muu tekninen kunto ja varustus.
- Lääkärin ja poliisin määräämät ajokokeet ja ajonäytteet.
- Asiakkaiden henkinen tila ajokokeessa.
- Asiakkaiden päihteiden ja rahoittavien lääkkeiden käyttö ajokokeessa.
- Asiakkaan heikko ajotaito.
- Poikkeavat ajo-olosuhteet ajokokeen aikana.
- Henkinen ja fyysinen väkivalta tutkinnon vastaanottajaa kohtaan.
Edellä kuvattuja riskejä ja ratkaisuehdotuksia riskien poistamiseen tai vähentämiseen on esitelty yllä olevassa tekstissä, mutta kaiken kaikkiaan ajokorttiuudistus on muuttanut tutkinnon vastaanottajien toimenkuvaa entistä vaativammaksi ja ennen kaikkea tutkinnon vastaanottajien tulee entistä paremmin kyetä havaitsemaan riskitekijöitä ja pyrkiä ennalta estämään riskien eskaloitumista ajokokeen aikana tai sen jälkeen. Tämä edellyttää tutkinnon vastaanottajien nopeasti käynnistyvää jatkokoulutusta ja riskien tunnistamiskoulutuksen kytkemistä osaksi uusien tutkinnon vastaanottajien tutkintorakennetta.
Ajokorttiuudistuksesta on kulunut noin 17 kuukautta ja on vielä liian aikaista tehdä vahvoja johtopäätöksiä siitä, millainen vaikutus ajokorttilainsäädön uudistuksella on maamme liikenneturvallisuuteen. Liikkuvan poliisi Perinneyhdistyksen tekemä selvityspyyntö Tarficomille keventyneellä erityisluvalla 17-vuotiaana henkilöauton ajokortin saaneiden kuljettajien onnettomuusriskin suuruudesta ensimmäisen ajovuoden aikana kilpistyi Tarficomin vastaukseen, jonka mukaan on kulunut liian lyhyt aika ajokorttilainsäädännön muutoksesta, jotta voitaisiin riittävän luotettavasti arvioida kyseisen keventyneen lupaprosessin vaikutusta liikenneturvallisuuden kehittymiseen.
Maamme liikenneturvallisuuden suopea kehitys positiiviseen suuntaan on kuitenkin viimeisen vuoden aikana pysähtynyt ja odotamme muiden liikenneturvallisuustoimijoiden kanssa asianmukaista analyysiä asioista, joilla käännös huonompaan suuntaan perustellaan. Perinneyhdistyksen arvion mukaan ajokorttilainsäädännön muutos ei ole voinut olla vaikuttamatta muiden asioiden ohella edellä mainittuun negatiiviseen kehitykseen, mikä ilmenee useina mediasta luettavina asioina liikenteessä jopa päivittäin. Liikenneonnettomuudet ovat esillä päivittäin maamme medioissa ja myös liikenteen ilmapiirin heikentymisestä on tutkittua tietoa. On tietenkin selvää myös se, että ammattitaitoisen ja oikean liikennevalvonnan puuttuminen lähes kokonaan erityisesti maanteiltä ei voi olla parantamassa maamme liikenneturvallisuuden tilaa.
Lisätietoja:
Jyrki Haapala
Puheenjohtaja
Liikkuvan poliisin Perinneyhdistys ry
p. 040 867 9121